Pohjois-Kymen Sotilaspoikien Perinnekilta ry Kouvola 
Mikael Agricolan- ja suomen kielen päivä<br />Elias Lönnrotin syntymäpäivä Mikael Agricolan- ja suomen kielen päivä
Elias Lönnrotin syntymäpäivä
Torstai 09.04.2020
GoTop

Aunuksen retki 2007


Kuujärven kunnaat – Kuujärven kuu...

Itärajamme takana asuu kielisukulaisiamme, joilla vailla itsenäistä valtiota ja yleensä muihin kieliryhmiin sekoittuneina on suuria vaikeuksia säilyttää oma kielensä. Lyydiläiset eli lyydikot on esimerkki sellaisesta kansasta (heimosta?).

– Jatkosodassa kaatui köyhän perheen ainoa poika. Hän oli ehtinyt aloittaa opiskelun ja ottanut sitä varten lainaa. Pojan kaaduttua hänen isänsä asteli lainan myöntäneeseen pankkiin ja ilmoitti pankinjohtajalle, että hän kyllä maksaa pojan ottaman lainan mutta toivoo, että saisi maksaa sen pienissä erissä, vähitellen. Pankinjohtaja silmäili lainasopimusta pää painuksissa ja totesi: eiköhän tämä laina ole jo maksettu.

Kouvolan kirkkoherra Keijo Gärdström kertoi tämän Kuujärvellä pienessä kirkossa, jonka kylän asukkaat, sekä ortodoksit että luterilaiset, olivat äskettäin yhteisvoimin pystyttäneet. Tähän ekumeeniseen hankkeeseen osallistui alusta alkaen kouvolalainen Anssi Heikkilä. Hän vähättelee omaa panostaan ja sanoo, että kirkon aikaansaamisesta on syytä kiittää muutamia tarmokkaita naisia. Lisää kirkkohankkeesta.

Siirrymme lähtöruutuun, edellisen päivän varhaiseen aamuun, jolloin bussi täynnä Pohjois-Kymen sotilaspoikien perinnekillan jäseniä starttasi Kouvolasta Aunuksen suuntaan. Pyrittiin edesmenneen entisen maaherramme Matti Jaatisen jalanjäljille. Yli 100 Karjalan-matkaa tehnyt Jaatinen ihastui erityisesti Kuujärveen, tutustui alueen ihmisiin ja ystävystyi heidän kanssaan.

Automatka alkoi kuitenkin sotatapahtumia muistellen. Kirkkoherramme oli riisunut liperinsä ja astunut reservin majurin saappaisiin. Majuri Gärdström selosti Parikkalan seudulle sijoitettujen joukkojemme ryhmittymistä puolustukseen kesän korvalla 1941. Selostus jatkui joukkojen joutumisesta hyökkäykseen. Gärdströn kuvasi hyökkäysvaiheen ja toinen reservin majurimme Pertti Hartikainen vetäytymisen Aunuksesta 1944.

Kuulijat, nämä entiset sotilaspojat, olivat pojiksi vanhanlaisia, vanhin pian jo 85 -vuotias. Joukossa oli muutamia tammenlehvää kantavia sotaveteraaneja, jotka täydensivät esityksiä omilla kokemuksillaan. Auton mikrofonia käyttivät ahkerasti myös sotaveraaneja nuoremmat matkalaiset.

Oli ajettu 600 kilometriä ja istuttu 12 tuntia, pesaistu naama hätäisesti Aunuksenkaupungin hotellissa ja riennetty hotellin ravintolaan illalliselle.

Kolmannes matkalaisista oli hyväksytty Pekka Suomalaisen johtamaan perinneyhdistyksen kuoroon. He osasivat laulaa, jokainen heistä. Illallinen päättyi Jumala ompi linnamme -virteen, johon myös me kotitarvelaulajat yhdyimme. Se oli vaikuttava päätös illalliselle.

Hotellin edustalla seisoi pärekorien vieressä vanhahko nainen.
Mitä kuuluu?
– Ei kuulu hyvää. On paljon työttömiä. Pojat ovat kotona ja tekevät minulle koreja ja minä myyn niitä täällä.
Suomi oli täällä isäntänä sodan aikana. Oliko se ikävää aikaa?
– Se oli hyvää aikaa. Suomalaiset olivat meille hyviä. Minä olen karjalankielinen ja opin silloin koulussa puhumaan suomea.

Matka jatkuu kohti Kuujärveä, ja bussiin nousee oppaaksi Nikolai, monitoimimies, jonka puhe pulppuaa keskeytymättä. Hän kertoo laajasti sikäläisistä oloista ja antaa kiertoilmaisuin ymmärtää, että entinen kommunistinen komento oli nykyistä järjestelmää parempi. Venäläinen markkintalous saa häneltä jyrkän tuomion. – Meillä on paljon hyvää viljelysmaata, joka nyt kasvaa voikukkia ja muuta hyödytöntä. Edes leipäviljaa ei saada omista pelloista, vaan leipä tuodaan meille Ukrainasta. Nyt ihmiset luulevat, että he saavat tehdä mitä haluavat. Varastetaan sähköjohtojakin ja myydään ne, tuskailee Nikolai.

Nikolain mukaan Venäjän eläkejärjestelmässä eläkeläiset jaetaan eri perustein useaan luokkaan, joita ovat esimerkiksi tavallinen työveteraani, ansioitunut työveteraani ja sotaveteraani. Sotaveteraanit kuuluvat korkeimpaan luokkaan. Siinä luokassa on parhaat eläkkeet, kuntoutushoitoja, ilmaiset lääkkeet ja joukko muita etuja. Nikolain selostuksesta voisi päätellä, että sodan voittajavaltion ja torjuntavoiton saavuttaneen valtion suhtautumisessa sotaveteraaniensa eläkkeisiin on suuri ero.

Miksei jo ajeta Syvärin rannalle? Kuljettaja ymmärtää Timo Järvelän kysymyksen ja ajaa mahtavan Syvärin virran ylittävälle sillalle. Järvelä ylistää Euroopan laajaa kanavajärjestelmää ja toteaa, että Syväri kuuluu osana Vienanmeren–Itämeren kanavaan ja liittyy siihen vesitiejärjestelmään, joka vie muun muassa Välimerelle ja muille etelän suurille vesille.

Kuujärvi on pieni, vajaan tuhannen asukkaan kylä, aluekeskus. Harmaiden, karjalaista rakennusperinnettä edustavien talojen seassa on sodan jälkeen rakennettuja tiilitaloja, jotka tuntuvat vierailta siinä ympäristössä. Onneksi Kuujärvi on säästynyt uusrikkaiden tyylittömiltä huviloilta.

Menemme paikalliseen lastenkotiin, jossa meitä odottaa lounas. Kirkkoherramme tietää, että joukossa on lapsia, joiden vanhemmat elävät mutta joista ei ole lastensa huoltajiksi. Lapset esittävät lyydinkielisiä lauluja. Niiden sanat eivät meille avaudu mutta niiden sanoman me aavistamme. Lasten jälkeen esiintyy varttuneen väen mummokuoro, joka päättää esityksensä katrilliin. Yleisön pyynnöstä. Mummo toisensa jälkeen vetäytyy istumaan, kun katrillin vauhti ottaa voimille.

Koirinojalla on korkea suomalaisten ja venäläisten yhteinen muistomerkki, Surunristi. Me laskemme sille seppeleen. Petroskoista tullut koululaisryhmä seuraa toimitusta hiiskahtamatta.

Kertomus Kuujärvestä

Laulu Kuujärvestä


ruok
Ruokailu lastentarhassa.
spacer
lidia
Lidia Potašova, yksi lyydin kielen puolesta taistelevista voimahahmoista. Taustalla kuunsirpin muotoinen Kuujärvi.
spacer
kirkko
Kuujärven kylän asukkaiden, sekä ortodoksien että luterilaisten, yhteisvoimin pystyttämä kirkko.
spacer
ristilla
Retkeläiset Surunristillä.
spacer
risti
Surunristi Koirinojalla.
spacer
ehtooll
Kirkkoherra Keijo Gärdström jakaa Pohjois-Kymen sotilaspojille ehtoollista.